Maailmanlopun rallia

Holy shit. Olen iät ja ajat katsonut kaikkia fansub-ryhmien joutavanpäiväisiä oneshot-OVA-pätkiä ja miettinyt, että onkohan tässä mitään järkeä. Tällä kertaa kuitenkin sinnikkyys palkittiin yllättävältä taholta – Frostii tuuppasi täysin puskista jonkun Picograph-studion täysin tuntemattoman 27-minuuttisen lyhytleffan Tailenders, joka yksinään jo oli niin tiukkaa kamaa, että kannatti saakeli vieköön herätä.

Ihmiskunta on pistänyt kaupungeillensa pyörät alle, ja pyöriä löytyy myös ihmisten elämästä muutenkin. Hervottomissa rallimeiningeissä surmansa saanut Tomoe Shiro kuitenkin herää henkiin, kun Tomoe Mikagura-niminen kummajainen änkeytyy sairaalaan ja laittaa Shiron sydämen tilalle kehittelemänsä moottorin, Tomoe Driven. Maailmanlopun formulat saadaan käyntiin, eikä maaliviivasta tunnu kellään olevan oikein tietoa.

Tailenders on ensinnäkin hemmetin tyylikäs. Lisäksi se on hemmetin överi kaikessa mitä se tekee. Koko pätkä on täynnä gurrenlagannilaista energiaa, eikä gainaxfiiliksestä irrota momentiksikaan taustomusiikkien ollessa furikurimaisen rokkaavia ja visuaalien enemmän tai vähemmän ammentaessa samanlaisista värikontrasteista kuin gurrenlaganit ja pantystockingit. Nyt puikoissa ei kuitenkaan ole Gainax, mutta fiilis on silti sama. Jos Gainaxin ulkopuolisia vertailukohteita pitäisi heittää, niin Hiroyuki Imaishin IG:lle ohjaama Dead leaves ei mene kovin kauaksi – toisaalta taas Gonzon fysiikan lakeja cooliuden nimessä uhraava Afro Samurai on Tailendesin kanssa vähän samaa sarjaa.

Kuten edellä mainitut esimerkkisarjat, myös Tailenders elää täysin tyylikkyytensä ehdoilla. Se korostaa jatkuvasti olevansa animaatiota vetämällä varjot mustiksi ja kontrastit selkeiksi, sekoittaen modernia CGI-hässäkkää sulavaan perusanimaatioon muodostaen kokonaisuuden, joka yksinkertaisesti toimii. Filmissä mikään ei suostu pysymään paikoillaan, vaan eläväisyys sävyttää kaikkea mitä tapahtuu. Terävillä kontrasteilla ja kulmikkailla muodoilla on saatu aikaan kokonaisuus, joka liikkuu järjenvastaisesti ja näyttää tyylikkäältä, mutta on myös selkeä ja ilo katsoa.

Mitä taas tarinaan tai hahmoihin tulee, ne eivät kaiken kovan meininkin ja energian keskeltä pääse oikein parrasvaloihin. Maailmaan on kyllä sikäli helppo päästä sisälle, että se alusta asti kuuluttaa, että kaikki on mahdollista ja vie konseptin totaalisen yli. Siinä vaiheessa kun puhuva violetti T-rex rullaluistelee ääntä nopeamman formulan rinnalla ja repii siitä moottorin irti ilman, että kummankaan vauhti hiljenee, katsojan rooliksi jää toljottaa suu auki ja miettiä, että mitä tämä on en edes. Ja kun siinä ei ole edes kaikkein överein anti, 27 minuuttia pystyy kyllä yllättämään ja kiehtomaan varsin kelvollisesti ja enemmän. Hahmoissa on kyllä särmää ja sanoisin jopa kiintyneeni Mikaguran sähäkkään kummallisuuteen, ja onhan se toinenkin Tomoe ainakin mukavan punainen, jos ei muuta!

Kuten nopein hoksaaja ehkä jo huomasi, lyhärissä ei sinänsä ole mitään järkeä – se vain sattuu olemaan hemmetin hyvän näköinen ja viihdyttävä siivu herkullista animaatiokulttuuria. Eeppisien finaalien tekemisen taito on harvinainen lahja, mutta Tailendersissä kaikki palat loksahtavat paikalleen tyydyttävästi ja käteen jää erittäin muistettava pätkä energiaa ja romurautaa. Redlinea odotellessa.

\EDIT Oh, ihan unohdin: ani.mu täyttää tänään vuoden! Kiitän jakoavainta ja AKX:ää suomalaisen animeblogittamisen pitämisestä hyvänä ja hengittävänä, sekä omalta osaltani vielä kiitos ja kumarrus. Ilman teitä olisimme jo osa Venäjää ja maanjäristys olisi pyyhkinyt koko Japanin kartalta. Kiitos kiitos!

~ Kirjoittanut muusi : 23.03.2011.