Kesä tulloo: Highschool of the Dead

Orastavaa rakkautta zombien ihastellessa taustalla – awesome

Highschool of the Dead on samannimiseen mangaan perustuva toiminta/kauhu-pläjäys. Takashi on masentunut saatuaan pakit tytöltä. Emoillessaan hän huomaa vähän kauempana koulun portilla sisään pyrkivän tyypin, jota kukaan ei tunne. Muukalainen puree asiaa selvittämään lähetettyjä käteen ja kaulaan, ja yhtäkkiä hekin tulevat hulluiksi ja alkavat riehumaan. Yhtäkkiä koko koulu onkin jo täynnä epäkuolleita ihmisiä syöviä zombeja. Holy shit.

Tunnustettava on, että kertakaikkiaan inhoan (länsimaisia) kauhuelokuvia, vaikken montaa olekaan nähnyt. Siksi odotinkin vaihtelevalla tärinällä Madhousen uusinta sarjaa, joka heti promokuvissa mainosti omaa verisyyttään ja väkivaltaisuuttaan: suoraan sanottuna yhdistelmä action-ecchi-horror kuulostaa ajatuksen tasolla kovin pahalta. Lisäksi kauhuelementeistäkin zombiet innostavat ehkä kaikkein vähiten, sillä, no, nehän vain syövät päitä ja raahautuvat ruman näköisinä. Ja örisevät inhasti. Toisaalta HSotD on vahvasti hypetetty sarja – mangaversio kun on monille tuttu jo ennestään, ja siitä ilmeisesti jengi on jopa tykännyt. Ohjaajaksikin on löyty Death noten ohjaaja ja kun studiona on Madhouse, kelpaa animointipuolellakin odottaa laatua. Epävarmoin mielin tartuin kauden yhteen odotetuimmista sarjoista – ja tykkäsin.

Alun pakoskenaarioiden jälkeen pyörähtävä opening on aika kummajainen. Se alkaa omituisella värioksennuksella, jossa toki tyypilliseen tapaan esitellään hahmot – tällä kertaa oudosti värikoodattuina. Alkupuoli on erittäin sekava ja jopa ruma kokonaisuus, mutta se sopii sarjan teemoihin erittäin hyvin. Sen jälkeen esitellään rauhallisempaan tahtiin kaikki hahmot läpi uudestaan hiljalleen luonnollisemmissa ympäristöissä. Kun biisi lähtee lentoon, värit muuttuvat hämmästyttävän rumiksi ja meininki vauhdikkaaksi – sekä openingeille vähän epätyypillisesti, erittäin seksuaaliseksi kuvastoksi. Valtava määrä alastomuutta ja tissejä ja repaleisia vaatteita, yhdistettynä aseisiin ja väkivaltaan. Sopii sarjaan kuin nenä päähän, vaikkei mikään visuaalisesti kaunis setti olekaan. Vaikuttava kyllä.

Ykkösjakso itsessään todistaa heti, että sarjan elementtejä osataan käyttää hyvin. Ahdistavaa pakokauhutunnelma välittyy liiankin hyvin ruudun toiselle puolelle. Ahdistava sanana kuvaa itse asiassa koko sarjan tunnelmaa aika mukavasti, koska siitä juuri on kyse. Pakenemista, henkensä edestä taistelemista ja viiltävää romanssia, kaikkia tähän asti esiteltyjä elementtejä verhoaa tietynlainen ahdistavuus. Painostavaa tunnelmaa luodaan myös vähäeleisesti: pienet äänet hiljaisuudessa tuntuvat yllättävän isoilta, kun kyse on hetkestä juuri ennen pakokauhua (esimerkiksi todella hienovarainen lyijynputoaminen.)

Sarja vaikuttaa erittäin hyvin ohjaltulta, etenkin visuaalisella puolella. Ykkösjakso oli nimittäin komea yhdistelmä painostavia pysähtyneitä hetkiä, ja yhtäkkisiä energisiä taistelukohtauksia, joista molemmat toimivat hienosti kontrastina toisillensa. Animointi itsessään oli Madhousea, eli erittäin tasokasta – etenkin tappelukohtaukset olivat mukavan animoituja ja väkivallalla jopa mässäiltiin komeasti. Hienoja CGI-kamera-ajojakin oli runsaasti, ja ne yllättäen jopa sopivat sarjan ilmeeseen hienosti. Sarjan rosoinen tyylikin sopii väkivaltatarinaan hyvin, eli tuotantopuoli on hanskassa.

Tarinapuolelta taas en tiedä mitä odottaa. Toivottavasti pelkkää survival-horroria ei veivata jaksosta toiseen vaan juoni löytää isompia kaaria, enkä romanssiakaan pistäisi pahitteeksi – etenkään kun tragedian ainekset ovat helposti kasassa (vaikka ilmeisimmät ainekset käytettiinkin jo parhaan kaverin listimiseen heti ykkösjaksossa). En siis mangaa ole lukenut, joten en tiedä mitä tuleman pitää.

Hahmot ovat muuten siitä jänniä, että tähänasti esitellyistä hahmoista en voi varsinaisesti sanoa pitäneeni kenestäkään – oikeastaan kaikki vaikuttavat kaksinaamaisilta paskiaisilta. Toisaalta Miyuki Sawashiron ääninäyttelemä miekkatyttöhahmo on vielä esiintymättä… Ainakaan ei geneerisiä sankarpoikia näkynyt vielä (tai näkyi, mutta hän kaatui omaan sankaruuteensa, nyyh.) ja päähenkilöpoitsu vaikuttaa ihmisenä mukavan sanoisinko itsekkäältä ja vahvalta – ainakaan ei täydellisiä Mary Sue -hahmoja tarvitse pelätä.

Onkohan tämä muuten sellainen anime, joka on vähän kuin Kuroshitsuji pojille, mutta päinvastoin – tuleekohan tästä kukaan tyttö ikinä tykkäämään? Zombeja, fanserviceä ja vittumaisia mieshahmoja…Hmm? Fanipalvelu oli muuten suurin yllätys, se oli hämmästyttävän häpeilemätöntä ja runsasta. Pomppivat tissit ei kyllä herätä mitään tuntemuksia missään päässä, enkä ole ihan varma kaipasiko sarja kaikkia niitä pantsujakaan välttämättä…

Ykkösjakso oli kyllä hemmetin jämäkkä kokonaisuus, ja sarjalta kehtaa odottaa suuria, koska se todennäköisesti lunastaa kaikki mahdolliset odotukset. Toisaalta tarinan kusemalla koko sarjan saa aika mukavasti kaatumaan tai toistamaan itseään, mutta toivottavasti niin ei nyt kumminkaan käy. Nostan Kuolleitten yläasteen tähän asti kesäkauden parhaaksi sarjaksi, mutta monia on vielä aloittamatta. Tsekatkaa!

~ Kirjoittanut muusi : 05.07.2010.