Unensyöjistä parhaat
Olen laiminlyönyt talvikauden blogaamisen lähes kokonaan. En saanut ikinä valmiiksi edes toista puoliskoa alkufiiliksiä, koska laiskotti, sarjat oli osittain liian mitäänsanomattomia ja Level E onnistu sujuvasti heittämään lolröllingit kolmosjaksossa juuri kun sain kahden ensimmäisen jakson perusteella fiilikset kirjotettua…
No, ei sen väliä. Yhdestä ehdin kuitenkin jo kirjoittamaan, itse asiassa ihan reippaita määriäkin ja vieläpä ensimmäisenä talvikauden blogauksena, joten jatketaan siitä. Kyseessä on siis JC Staffin lahja maailmalle, Yumekui Merry.
En jaksa puhua Merryn ihan kelvollisesta tarinasta tai sellaisesta, joten tehdään näin: kerron teille kolme nimeä, jotka ovat tarjonneet sarjaan jotain uniikkia positiivisella tavalla. Seuraavat kolme henkilöä eivät ehkä yksin ole tehneet Yumekui Merrystä anime of the year all yearsia, vaan tekemällä oman työpanoksensa hyvin he ovat jääneet mieleen animen takaa hyörineestä tekijätiimistä. Aloitetaan helpoimmasta.
Ayane Sakura – Merryn ääninäyttely
Josko nyt itse suorituksessa ei sinänsä ole mitään ikimuistoista, olen kuitenkin mieluissani päätöksestä ottaa päähenkilömimmin rooliin lähes tuntematon vain pienissä sivurooleissa nähty ensikertalainen. Merry on vielä itsessään sillä tavalla tavanomainen animeheroine, että muitakin vaihtoehtoja olisi löytynyt ja paljon, mutta Sakuran käyttäminen tuo hahmoon persoonaa ja muistettavuutta, jota tutuilla supertähdillä ei välttämätä olisi saavutettu.
Sakuran ääni sopii Merrylle houkuttelevan hyvin, näyttely on kauttaaltaan laadukasta ja Merry jää hassun hahmodesigninsa lisäksi historiaan myös hahmona, joka nosti Ayane Sakuran suosioon. Ainakin toivon, että rooleja löytyy myös jatkossa, koska tytön ääni on erittäin jees.
Keiichi Oku – Sarjan musiikit
Musiikkien kuvailussa olen aina ollut toivottoman huono, joten sanotaanko vaikka näin: Yumekui Merryn musiikit ovat erilaiset. Erilaisuus on sinällään minusta jo iso hyve animesoundtrackeille, jotka kerta toisensa jälkeen kuulostaa täysin mitäänsanomattomalta perushutulta, joista yhtäkään biisiä ei ole ikinä tarttunut esmes iPodiini. Soittimeen ei todennäköisesti päädy kyllä Okun jututkaan, mutta ainakin ne kuulostavat sarjassa kivalta.
Okun seeveestä en löytänyt mitään tuttua, joten en tiedä onko Merryn soundtracki tämän ensimmäinen hieno pala, vai hassutteleeko tyyppi aina tilaisuuden saadessaan. Unensyöjässä musarepertuaarista ei tunnu olevan yhtään tavallista taustamusiikkibiisiä, vaan kaikki taustalla pyörivät biisit ovat jollain tapaa tunnistettavia ja fiilistä lisääviä kummajaisia, joitten bongailu on monissa paikoin jännämpää kuin itse sarjan eteneminen. Pojot siis työaikansa oikein käyttäneelle lahjakkuudelle, toivottavasti myös hänen teoksiaan näemme jatkossakin.
Shigeyasu Yamauchi – Sarjan ohjaus
Kaikille Casshern Sinsin nähneille Yamauchin tapa ohjata etenkin visuaalisia juttuja on jo tuttua kauraa, mutta se ei varinaisesti ole huono asia. Sarjat ovat kuitenkin niin erilaisia, ja se tapa millä klassikkorebootin angstifiilistelyt ja pirteä Yumekui Merry saadaan saman tyylin alle täysin sujuvasti on aika siisti. Ohjaustyyli muistuttaa esmes hyvää ystäväämme Akiyuki Shinboota siinä, että ohjaaja ei pelkää jättää omaa persoonaansa piiloon, vaan tekee juuri niin kuin huvittaa. Ja vieläpä hyvin.
Ylenpalttinen kummallisten lähikuvien käyttö toimii jopa hämmentävän hyvin, mutta se ei ole Yumekui Merryssä se kaikkein mielenkiintoisin visuaalinen keino. Henk.koht. lempparikseni nousi jälleen kerran ohjaajan tapa käyttää yksinkertaisen karuja, mutta kauniita ja värikkäitä taustoja, jotka sopivat enemmän tai vähemmän loistavasti aina unimaailmoihin. Tällä kertaa kontrastina on myös normaalimpaa, kikkailematonta arkimaailmaa. En tiedä onko se ohjaajan vaikutusta, mutta Casshernin tapaan myös hahmodesignit ovat massasta poikkeavia ja hienoja.
En tiedä miten Yamauchin ohjaustyyli tulee massoihin nappaamaan, vai huomaako kukaan edes eroa, mutta jos mies pystyy niinkin yhteen tyyliin jämähtäneeltä studiolta kuin JC Staff repimään mielenkiintoista toteutusta, on herra ansainnut myös kaikki tulevat ohjaustyönsä. Taidefagottius ei ole hassumpi ominaisuus animeohjaajassa.
Muusin animeblogi 