Jotta muut voivat elää

Yomigaeru Sora ~Rescue wings~ on 12+1-osainen TV-anime helikopteripelastusjoukoista. Sarjan päähenkilö on nuori Kazuhiro Uchida, joka olisi halunnut hävittäjäjoukkoihin, mutta lopulta päätyi harmikseen helikopteriporukkaan. Sarjan fokus on hänen kehittymisessä ammattitaitoiseksi pelastajaksi. Rescue Wings koostuu muutamasta irrallisesta arkista, joista kolme on pelastuskeissejä ja yksi on chillailevampaa hengailua. Sarjan lyhyeen kestoon on saatu mahdutettua paljon erityyppisiä tilanteita normaaleista pelastustehtävistä vaellusretkiin ja silkkaan ihmissuhdedraamailuun.

Tartuin sarjaan vähän vastentahtoisesti, koska yleensä kaikki överirealistinen draama etenkin animessa ei jaksa kiinnostaa, eikä hengenpelastusjutut muutenkaan ole ykköskiinnostuksenkohteita. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä Yomigaeru Sora on varsin pätevä sarja lajissaan, ja jotain millaiseen en ole ennen animen parissa törmännyt.

Resque on todella realistinen sarja niin ihmissuhteissa, toimintakohtauksissa kuin miljöön ja kaiken muunkin suhteen. Oikeastaan se on niin viimesen päälle realistinen, että tarinan toteuttaminen nimenomaan animaationa tuntuu vähän hassulta – mitään kikkailevaa animointia ei käytetty, käytännössä kaiken olisi voinut toteuttaa myös live-actionina.

Varsin hyvä sarja Reskyuu silti on, eikä se missään vaiheessa muuttunut luotaantyöntävän tylsäksi jahkailuksi kuten pelkäsin. Sen ote kaikkeen on hyvin inhimillinen – hengenpelastajat esitetään hyvin ammattitaitoisena, mutta myös tuntevina ihmisinä, jotka oikeasti yrittävät kaikkensa ja ovat surullisia kun kuolemantapauksia väkisinkin osuu kohdalle. Sarjan inhimillisyys puree ja pistää jännittämään toiminnan aikana, ja vaikka keissit onkin eittämättä jopa todellisesta elämästä realistisuudessaan, ne eivät missään vaiheessa ole tylsiä.

Sarja uhraa herkullisen paljon aikaa myös päähenkilö-Kazuhiron kaukoromanssiin tyttöystävä-Megumin kanssa. Inttileskeys ja kaukosuhteet ovat animen puolella harvinaista herkkua, ja oikealta tuntuva, koskettava draama kahden nuoren aikuisen välillä maustaa kyllä mehevästi muuta meininkiä. Etenkin alkupuolella ensimmäisen keissin mentyä vähän päin seiniä ja Kazuhiron purkaessa tätä ahdistustaan Megumiin, hahmot tuntuvat hyvin eläviltä ja niiden reaktiot ja tunne-elämä on käsinkosketeltavan aitoa ja inhimillistä. Myös Kazuhiron suhteen kehittyminen mentorinsa Hongon kanssa on sarjan parasta antia ja loppu alleviivaa kehityksen hienosti.

JC Staff ei todellakaan ole pistänyt parastaan tähän vuonna 2006 julkaistuun sarjaansa. Toisaalta Leskyuu ei sitä vaadikaan, koska sarjan tunnelmaan sopii, että kaikki näytetään kostailemattoman arkisesti. Lopputulos on auttamatta silloin harmaa, mutta eipä siihen muu istuisikaan. Laaduntarkkailu on vissiin ollut aika lailla nollissa, koska etenkin hahmojen naamat näyttää välillä ihan miltä sattuu silloin harvoin kun joku naama nyt jää mieleen muistettavan verran. Myös CGI-helikopterit ovat vähän hikisiä, mutta tarkoitus pyhittänee keinot tässä tapauksessa.

Loppuun asti viety realistisuus on kuitenkin kaksiteräinen miekka ja lopulta Lesquewingsin heikoin puoli – kokonaisuus jää vähän valjuksi, eikä sarjasta jää mitään erityistä muistihavaintoa. Sen katsominen on mukavaa, mielenkiintoista ja jopa paikoitellen hemmetin jännittävääkin, mutta lopulta se ei kuitenkaan loista millään osa-alueella elämää suurempana. Se on monella tasolla erinomainen ja kypsä sarja, mutta siihen kiintyminen on aika hankalaa. Ehkäpä sarja nappaa enemmän dokumenttina kuin viihteenä. Suosittelen tätä ehdottomasti kaikille, jotka ovat kyllästyneet animetarjonnan kaikkeen överiyteen ja iänikuisiin teini-ikäisiin päähenkilöihin – kypsempi katsoja saa tästä suhteellisen varmasti uuden lempisarjan.

~ Kirjoittanut muusi : 25.02.2011.

2 vastausta to “Jotta muut voivat elää”

  1. Valitettavasti Yomigaeru Sora on jäänyt mieleeni yhtenä tylsimmistä sarjoista, joita olen nähnyt. Okei, olin silloin siinä henkisen kehityksen vaiheessa, että parhaiten upposi hattarainen shoujo tai sekopääkomedia School Rumble-tyyliin, mutta kumminkin. Tai kyllä se alku oli sen verran vakuuttava (enkä silloin lopettanut sarjoja kesken, oli ne kuinka homeisia hyvänsä), että katsoin muutkin jaksot, lopussa vaan tulin samaan tulokseen kuin sinäkin:miksi juuri animaatiosarja? Oikeat näyttelijät olisivat luultavasti tuoneet sarjan dramaattisiin kohtauksiin paljon enemmän tunnetta ja vaikuttavuutta.

    Voisi olla mielenkiintoista katsoa anime uudestaan nyt, kun on vähän vanhempi ja viisaampi. Kuitenkin sen verran keskinkertaiset fiilikset sarja aikanaan jätti, ettei tiedä, viitsiikö sen pariin enää palata…

    Kiitos tästä vähemmän tunnetun animen esittelystä ja muutenkin komeasta blogista, kirjoituksiasi lukee mielenkiinnolla oli aihe mikä hyvänsä.

    T:Veteraanilukija, keltanokkakommentoija

  2. Tuo on ollut katsontalistalla jo ties kuinka kauan, mutten koskaan ole päässyt ensimmäistä jaksoa pidemmälle. Nyt yritän taas!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: