Semi-masentavia höpinöitä ja muita kuulumisia

Kuten kaikki tietävät, kesä on masentavaa aikaa. Sen kunniaksi päätin aloittaa tämän päivityskerran valheella. Minulla ei tälläkään kertaa ole mitään järkevää asiaa – kuulumisia vain. Fiiliksiä. Koittakaa kestää. Seuraava postaus on joku tiukka arvostelu vaikka. Tai jotain. Nyt asiaan.

Elämme masentavia aikoja, ystävä hyvä. Suurimpana yksittäisenä murheenaiheena kaikkien sydäntä painaa tietysti mestariohjaaja Satoshi Konin kuolema – animaatioteollisuus menetti jälleen yhden kirkkaimmista helmistään. Vaikka en miehen fanina itseäni koskaan ole pitänytkään, hänen kuolemansa tuntuu silti pahalta, onhan kyseessä kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja omalle näkemyksilleen uskollinen ohjaaja – mestari työssään, sanoisin. Miehen huipputyöksi jäi hänen ainoa kokopitkä animesarjansa Paranoia agent, joka kaikkien itseään kunnioittavien animeharrastajien tulisi tsekata lävitse – vaikka kuolleen mestarin kunniaksi, jos ei muuten. Elokuvapuolelta kaikki hänen työnsä ovat ihastuttaneet ja hämmentäneet, mutta ylitse muiden mielessäni nostan kuitenkin Millennium actressin sen kauneuden ja inhimillisen otteensa takia. Enempää en osaa herran kunniaksi kertoa, toivottavasti miehen töitä syvällisemmin tuntevat päättävät kirjoittaa massiiviset postaukset – kirjoitettavaa kyllä riittää.

Voi kun masentavat uutiset jäisivät siihen. Nyt on kuitenkin sellanen tilanne, että kesäkausi on hemmetin tylsä – kauden sarjojen seuraaminen on tuskaisempaa kuin koskaan ikinä aiemmin harrastukseni parissa. Ongelma ei ole siinä, että sarjat olisivat ihan mahdottoman huonoja, vaan pikemminkin siinä, kuinka vähän tunteita ne herättävät, ja siinä että supermahtavat sarjat puuttuvat kokonaan.

Jätin vihaajien vihaamisen takia aloittamattakin jo muutamat alkuasetelmaltaan karmaisevalta kuulostavat ecchisarjat suosiolla – en siis voi valittaa Asobi ni iku yon geneerisyydestä enkä Seitokai yakuindomon pervohuumorin itseääntoistavasta paskuudesta. Aloittamieni sarjojen joukossa ei vaan satu olemaan kuin pari ihan hyvää sarjaa, ja loput niin masentavan mitäänsanomatonta huttua, ettei tästä nyt oikein kautta tule. Katseluaikaakaan en ole löytänyt loputtomasti (tosin sen verran, että olen saanut katsottua mm. Digimon ja Detective Conan -leffoja…) joten olen jättänyt Sengoku basaran ja Sekirein seuraamisen myöhemmäksi – ne kun ovat jo tuttua kauraa ja juuri sitä mitä niiltä odotinkin. Cat shit one taas ei jatkukaan ennen ensi vuotta, eikä se kyllä meikäläiseen iskenytkään mehevää animointiaan lukuunottamatta. Tylsästä armeijatoiminnasta ei saa jännää edes eläimiksi muuttuminen…

Kaiken piti mennä hyvin! Occult academykin vaikutti niin lupaavalta vielä pari ensimmäistä jaksoa – olen jopa valmis syömään sanani animaationlaadusta, koska liiketta on todella runsaasti (joskin yleinen ilme ja hahmodesignit ovat vain.. rumia) – mutta kerta kaikkiaan se ei saa mielenkiintoani napattua. Pääjuonikin kehtaa löllöttää paikallaan episoodisempien typerien örkkiskenaarioiden syödessä ruutuaikaa oikein olan takaa. Tuonpuoleiseen jumittuminenkin kuulostaa ajatuksen tasolla todella vinkeältä, mutta lopulta se olikin lähinnä iso blääh. Vähän samaa voisi sanoa pedokomedia Mitsudomoesta – kaiken piti olla kunnossa, onhan taustalla samoja veijareita jotka tekivät Minami-ken timanttisen ykköskauden. Paikoitellen sarja toki melkein naurattaa, mutta aika harvoin, säälittävää. Ja mitä ihmettä Kuroshitsujikin luulee tekevänsä? Sehän vaan poukkoilee sinne tänne, odotan innolla minkä tekosyyn kirjoittajat ovat saaneet deus ex machinalle aikaiseksi. Eww, oliko ykköskausikin näin.. typerä?

On niitä hyviäkin sarjoja toki. Täytyy silti sanoa, että Highschool of the Dead ei ole ehkä niin cool ja mahtava kuin ykkösjakso pikkusen anto ymmärtää – nykyään se miellyttää vain koska se on rehellisesti ja suoraselkäisesti niin uskomattoman härski ja typerä. Hidastetut kamera-ajot ja Miyuki Sawashiro tekevät sarjasta keskivertoa katsottavamman, mutta odotukseni murskaantuu jakso jaksolta. Ja kohtahan se onkin jo ohitse. Edes Strike witches ei meinaa kelvata kuin ajoittain – esimerkiksi äsken. Kutosjakso oli kyllä varsin mainio, seiska taas… seiska. Jösses.

Kauden kolme parasta, vaikkei mitään huipputeoksia nekään ole, ovat Shiki, Amagami SS ja Ookami-san. Shiki miellyttää sittenkin herkkullisen oudolla menollaan. Lisäksi on erinomaisen hauskaa, kuinka hitaasti se uskaltaa viedä tarinaansa eteenpäin. Seitsemän jaksoa takana, eikä suuria häppeninkejä juurikaan. Rohkeaa ja toimivaa. Amagami on päässyt toisen arkin loppuun varsin hyvin tuloksin. Sexhair-arkki taisi olla ykkösarkkia pikkusen parempi kokonaisuudessaan, vaikka molemmat ovat varsin vankkoja rakkaustarinoita. Suurin ongelma on toki edelleen päähenkilöpoika (kai sillä nimikin on..) kaikessa tylsyydessään, vaikkei ihan tylsimmästä pojusta olekaan kyse. Voi olla etten selviä seuraavasta arkista enää, ainakaan äänet päällä, niin vaivaannuttavan paskalta uusi neitokaisemme kuulostaa. Miya can can taustalle repeatilla voisi toimia. Täytyypä koittaa.

Töykeästi nostan Ookami-sanin kauden parhaaksi sarjaksi. Haluaisin sanoa että kertojan takia, mutta valehtelisin vähän – olen kertakaikkisen ihastunut sarjan hahmoihin, etenkin Ryoushiin, meidän rakkaaseen moe-poikaan. Ookami-san onkin oikeastaan ainoa sarja, jonka uutta jaksoa odotan kuin kuuta nousevaa joka viikko, niin paljon se minua viehättää. Vahva esitys hyvillä hahmoilla ja minitarinoilla.

Tuleva kausi muuten näyttää uskomattoman timanttiselta. Aloitan seuraamaan kaikkea. Aivan mahtavaa kamaa tiedossa.

Lopuksi haluaisin mainita, että Del rey on pettänyt meidät kaikki. Odotimme Mushishi vol. 8/9/10:ä kuukausi ellei vuositolkulla, ja sitten he tuovat meille hikisen läskiversion – ei värikuvia, ei edes vol 8 ja 9 kansikuvia. Järkyttävää. Ranskalaisilla tuntuu olevan kaikki paremmin, kun värikuvineen päivineen ko. sarjan voluumit näytti maksavan vain sen seitsemän euroa. En vain osaa ranskaa.

Sellaista tänään myöhäisillan blogipäivityksessä. Toivottavasti keksin jotain asiaakin vielä tämän kuun puolella – tosin epäilen sitä vahvasti. Outo kuukausi.

~ Kirjoittanut muusi : 26.08.2010.

4 vastausta to “Semi-masentavia höpinöitä ja muita kuulumisia”

  1. Kesäkausi on kyllä porskutellut omalta osaltani eteenpäin jotenkuten. Kevätkaudesta viisastuneena en aloittanut liian montaa sarjaa, ja onnistuin näemmä poimimaan ne ainakin jotenkin viihdyttävät. Aika tasapaksua perushuttua, mutta riittävän viihdyttävää itselleni. Aika samoilla linjoilla mitä sinäkin näistä sarjoista mitä kävit läpi. Itsellä Amagami on ehkä kesäkauden suosikki, kivaa kouluromanssia kivoilla hahmoilla, vaikka Junichin komero pistää välillä miettimään että mitäs sitä nyt tulikaan katsottua. Tuleva kausi huolettaa, kun bongasin roiman kasan kiinnostavia sarjoja, mutta kesäkauden sarjoista moni jatkuu syksylle. Mitenhän tässä saa ajan taas riittämään?

  2. Voi Satoshi Kon. ;_________;

    Joo, Kuroshitsujin ykköskausi oli ison osan ajasta ihan yhtä typerä, mutta ainakaan se ei pamauttanut lamaannuttavan huonoja fillereitä heti hienon pilotin jälkeen. Onneksi pari viime jaksoa ovat sentään petranneet hieman, mutta aika heikolta näyttää. Lue mangaa jos huvittaa tietää, mihin sarja oikeasti pystyy.

    Hitsi nyt sen Mushishin kanssa, hyllyssä kun on jo pari ensimmäistä alppaa englanniksi ja kieltä on tyhmä mennä muuttamaan kesken sarjan, mutta ehkä loput tulee sitten kuitenkin hankittua ranskaksi, jos Del Reyn versio kerran on syvältä. Noh, halvemmaksikin tulee, eipä sillä.

  3. @Kuhaa, tosimiehen valinta ja katsot kanssani kaiken. Karsitaan vaikka yöunista, anime on vakavaa liiketoimintaa.

    @Arana, ;________; todellakin. Luin sitä miehen jäähyväiskirjettä ja olin ihan byyh.

    Ja luenkin kyllä Kuroshittimangaa kunhan tilaisuus ja rahatilanne antavat myöten. Vai pitäisköhän sitä oiken skannien ääreen vääntäytyä… äh. Eikai nyt sentään. Ihme touhua animeversion kanssa, se junajakso oli ihan uskomattoman perseestä. Niin perseestä, että melkein nauratti.

    Osta ranskaversioo jos tosiaan kieltä osaat. Del reyn versio ei missään nimessä ole syvältä, mutta siinä on ihan kummallisia puutteita. Eikä värikuvatkaan pahitteeksi ole, aika herkullisia nimittäin. Jotenkin ne ranskanpojat ovat onnistuneet ahtamaan samat kuvat lähes samassa pokkarikoossa paaaljon ohuempaan ja kompaktimpaan tilaan. Outoa porukkaa, osta toki.

  4. Mielelläni valvon öitä kanssasi, mutta kun töitäkin pitäisi tehdä. ;__; Palaillaan kun syyskausi alkaa, kyllä tästä selvitään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: