Shakkiruututodellisuus

Kirjoitan tätä maailman ergonomisimmassa ja muutenkin cooleimmassa paikassa – junassa ilman paikkalippua vaunujen välisessä osassa kyyristyneenä oven edessä olevien portaiden äärellä. Kiitti armeijaveijot, en olis halunnutkaan istumapaikkaa! Viimeaikoina blogittaminen on jäänyt valitettavasti vähän syrjempään – vapaa aikaa on yksinkertaisesti ollut vähemmän, ja vaikkei sitä nyt NIIN vähän olekaan, olen ollut kirjoittelemaan kykenemätön joko univajeen aiheuttaman tokkuraisuuden tai pakollisien animenkatsontatuokioiden takia. Eli syystä tai toisesta, blogaaminen ei ole onnistunut. Nyt ei kuitenkaan ole parempaakaan tekemistä, ja satuin katsomaan varsin kiehtovan ja isosti hypetetyn OVA-pätkän, joka julkaistiin DVDlle eilen ja subit saatiin tänään, joten postausta kehiin olosuhteista välittämättä!

Black rock shooter

Päätin katsoa Black Rock Shooterin nimenomaisesti siltä pohjalta, etten tiedä siitä oikeastaan mitään. Ilmeisesti taustastooria hahmoista ja maailmasta löytyy kasoittain, mutta tärkeintä animessa on tietysti se itse, eikä välttämättä niinkään sen osa isommassa tuoteperheessä. Trailerin tulin vilkaisseeksi jokunen kuukausi takaperin, ja pidin sen visuaalisesta tyylistä kovasti – siltä osin ei voi sanoa myöskään kokopitkän OVA-pätkän pettäneen odotuksia yhtään. 52 minuuttia cooleja taisteluja upeilla hahmodesigneillä shakkiruudun täyttämässä maailmassa? Ei ihan, mutta sitäkin löytyy.

Black Rock Shooter (eli BRS tästä eteenpäin) kertoo limittäin kaksi tarinaa. Toinen on edellä kuvailtu vahvasti tyylitelty taisteluskenaario shakkiruututodellisuudessa, jossa nimikkohahmo yrittää parhaansa mukaan vetää toista mimmiä dunkkuun. Isomman osan ajasta varastaa kuitenkin ns. Jotain Ihan Muuta – nimittäin varsin tavallinen ystävystymistarina iloineen ja suruineen. Hassua kyllä, sain itse enemmän irti nimenomaan siitä jälkimmäisestä, eli suloisesta kouludraamasta.

Suloinen draama-animu?

BRS on erityisesti visuaalinen elämys, vaikkei traileria fanittaneet sitä tohdikaan myöntää enää tyypillisimpien koulumaisemien äärellä. Visuaalisia tyylejä on kaksi – arkityyli ja sinimusta toiseus. Ja molemmat on toteutettu ehdottoman hienosti: arkityyli on nimittäin tehty erittäin KyoAni-kaltaisesti, jossa etenkin hienot sommittelut ja kuvakulmat loistavat värimaailmoiden ja muitten selkeämmin briljeeraavien osa-alueitten jäädessä suosiolla taka-alalle, kun taas BRS-nimikkotyyli on yksiselitteisen väkevästi tyylitelty jo moneen kertaan mainitulla shakkiruutukuviolla ja sinimustalla. Toisiinsa ne luovat upean kontrastin, jopa häkellyttävän irtonaisen kokonaisuuden.

Animointiakin on. Ja paljon. Se ei ehkä ole teknisesti hienoa, mutta sitä todellakin on runsaasti. Huomattavasti enemmän kuin normaalissa TV-animaatiossa, se on varmaa. Eikä framemääriä suinkaan löydy vain eeppisistä sinisen maailman taistelukohtauksista, vaan myös arkimaailman tavalliset liikkeet ovat todellakin eläväisiä ja hahmot liikkuvat kivan ketterän näköisesti. Taistelukohtauksissa ja muissa vauhdikkaammissa repäisyissä olisi ehkä pelkän määrän sijaan kaivattu vähän enemmän laatu-puolta, mutta niissäkin sommittelu ja räjähtävä nopeus voittavat silkan liikkeen tärkeyden.

Ja ne hahmodesignit -AH- ne hahmodesignit! Erityisesti vahvan tyylitellyt ja vain muutamaa väriyhdistelmää hyödyntävät synkät ja ärhäkät vaihtoehtotodellisuuden hahmot ovat niin upeita ja iloa silmälle, että täytyy myöntää, että olen vaikuttunut. Itse BRS-hahmo on upea ja tuo mieleen TTGL:n Yokon ja maskottihahmo Hatsune Mikun synkän yhdistelmän, mutta hänen vastustajansa ensivilahtaminen (se jälkimmäinen.. oliko niitä edes kahta?) oli se hetki kun huomasin olevani awesomen äärellä. Mikseiköhän perusanimessa koskaan uskalleta hyödyntää tyyliteltyä maailmaa ja tyylikkäitä hahmodesigneja? Miksei? Myös arkitodellisuuden ihanat tyttöset ovat mukavan arkisia, mutta selkeästi tunnistettavia ja hirveän suloisia. Oikeastaan vain kolmanneksi pyöräksi ajautuva Yuu on vähän tylsempi tapaus.

DAT DESIGN

Harmi, että käsikirjoitus kuseekin sitten ihan kivasti. Tai sanotaanko pikemminkin, että se ei ole projektiin tarpeeksi kunnianhimoinen. Kahta todellisuutta ei yksinkertaisesti vain hyödynnetty tarpeeksi – loppua kohden aloin jopa epäilemään, että saadaanko minkäänlaista limittymistä edes aikaiseksi. Noh, saatiin kyllä, mutta vähän masentavissa mittasuhteissa. Tarinat vaan eivät limity tarpeeksi, ja lopulta koko toinen todellisuus käy yksinkertaisesti turhaksi – sen olemassaolo jopa häiritsee sinänsäkin jo viihdyttävää herkkää ystävyysdraamaa. Siihen ei ehkä pyritty, kun kyseessä on kuitenkin nimenomaan sen BRS:n oma anime, ei suloinen slice-of-lifettely… Potentiaalia hukattiin kässäripuolella kovasti, ja se yksinään tekee muuten niin makoisasta OVA-pätkästä vähän keskinkertaisen, mikä on iso sääli. Yritin joka hetki löytää jotain allegorista tai muuten hienoa sivu-ulottuvuuteen sijoittuvista kohtauksista, muttei niiden merkitys koskaan selvinnyt minulle. Kauniita, mutta turhia hetkiä.

Parhaimmillaan pätkä onkin, kun se vain seurailee orastavaa romanssia ystävyyttä. Hahmot ovat nimittäin todella suloisia ja heidän ystävystyminen on hassua ja jollain mukavalla tavalla viehättävää seurattavaa. Vilkkaan ja hiljaisemman suhde on toki miljoonaan kertaan käytetty konsepti, mutta mistään kliseitä toistelevasta pakkopullasta ei suinkaan ole kyse. Tai sitten pidin hahmoista vain, koska Kana Hanazawa ja Miyuki Sawashiro. Taivaissa solmittu yhdistelmä.

Kaikkiaan Black Rock Shooterin animetulemisesta jäi vähän vaisu kuva. Potentiaalia oli vaikka mihin, mutta tällainen nyt saatiin. On jopa vähän hassua, miten BRS-maailman hahmot olivat niin hämmästyttävän turhia – vain yksi heistä edes puhui, eikä kukaan osoittanut olevansa mitenkään kummoinen hahmo. Hyvät designit meni hukalle! Sen sijaan arkitodellisuuden puolella draama oli viehättävää, mutta noh, omana teoksenaan se olisi taatusti toiminut paremmin. Olen varma, että yli 9000 BRS-fania saa raivo- ja masennuskohtauksen tästä OVAsta, mutta jos sen ottaa omana itsenään, eikä osana suurempaa kokonaisuutta, se on kelpo pätkä, jonka katselee mielellään hyvän visuaalisen ohjauksen ja suloisen ystävystymisdraaman takia. Kiva pikku animu.

~ Kirjoittanut muusi : 26.07.2010.

4 vastausta to “Shakkiruututodellisuus”

  1. Katselin myös juuri BRS:n tietämättä siitä yhtään mitään etukäteen. Oma tulkintani shakkiruututodellisuudesta oli, että sillä heijastettiin Yomin mielentilaa ja Mato ei suinkaan yrittänyt tappaa tätä vaan päästä hänen lähelleen (Yomin ja Matonhan vastineet siellä oli, vain vähän tyylikkäämpinä).

    Taistelukohtaukset myös näyttivät tapahtuvan silloin kun Yomi yritti sulkeutua kuoreensa/oli epävarma tms.: Aivan alussa hän yritti kylmästi ignoorata Maton, keskivaiheilla kun oltiin frendejä oli pitempi jakso ilman tappelua, ja Yuun tullessa kuvioihin alkoi shakkimaailmassa taas tapahtua. Viimeisessä kohtauksessa lopputekstien jälkeen Yomissa ei enää näkynyt sitä aiempaa epävarmuutta Yuun ollessa kuvioissa.

    Totta on, että vähän kuitenkin jäi ohueksi sen toisen maailman tapahtumat, mutta itse otin ne vain visuaalisena tunteiden kuvauksena. Lopussa tosin taisi osoittautua, että myös shakkimaailma oli jollain tapaa todellinen, joten saatan olla täysin hakoteillä (vastaus ehkä löytyisi niistä taustastooreista). Mutta siitä huolimatta näin ajatellen kaikki tuntuu sopivan kohdalleen, ei olisi ensimmäinen kerta kun pieni ihme pelastaa ystävyys*köh*suhteen.

  2. Joo, jotain tollasta tavallaan ajattelinkin sen olevan. Mua vaan totaalisesti hämäs se, että ne nimenomaan tappeli heti siinä alussa – eli sillon kun se ystävystyminen oli vasta lähtemäisillään liikkeelle. Jos sillä tappelulla kuvattiin Yomin epävarmuutta niin siihen se sopi mun mielestä aika huonosti, koska -noh- shakkiruututodellisuudessa se toiminta oli liian vihamielistä pelkän epävarmuuden kuvaamiseen. Toki se on varmaan noin kuten ajattelit, mutta minusta ei ihan toimi tuollaisenaan, vaikka idea onkin mainio.

  3. Alun yleishöpinästä heräs mielikuva: miksi et itse hankkinut paikkalippua? Tai kohdistanut kritiikkiä palvelua tuottavaan yritykseen muiden matkustajien sijaan?

    • No tämähän on toki selvä: koska olin auttamatta myöhässä, jonka takia paikkaliput olivat loppuneet, mikä taas johtui siitä, että armeijaveijot palasivat lomilta! Tadaa! Eli omaa syytä alusta loppuun. Siksi. Ja miksi taas valitan animeblogissani jostain, josta minulla ei pitäisi olla valittamista, kas siinä mysteeri.

      Sellainen on ihminen, katsos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: