Kesä tulloo: Kuroshitsuji II, Sekirei II & Occult Academy

Kuroshitsuji II on siis edellisen Kuroshit-kauden jatko-osa, joka esittelee uuden butler&master -yhtälön Aloisin ja Clauden voimin.

Kuroshitsuji on siis mulle sellanen vaikea tapaus, että en ilmeisesti yleisen mielipiteen mukaan voi pitää siitä. Tykkäsin siitä kuitenkin ehkä liikaakin sen visuaalisen toteutuksen, kiinnostavan settingin ja hauskojen hahmojen takia, joten toinen kausi osuu siinämielessä aika mukavaan saumaan. Aloitetaan openingista~

Ensinkin, opening on visuaalisesti todella näyttävä ja upea. Se jatkaa jakson alussa paljastettua hämisteemaa tyylikkäästi – hämähäkinverkoilla on tosin aika vaikea mennä pieleenkään, niin komeista kuvioista on kyse. Lisäksi se sisältää kaikkea jännittävää pientä elementtiä, joiden toivon aukeavan hiljalleen sarjaa katsoessa – nyt monet asiat tuntuivat lähinnä tuntemattomilta ja oudoilta. Näyttävä opening hyvällä biisillä, en voi valittaa. Lisäksi upeita tekstuureita Gankutsuoun hengessä. Väkevä aloitus.

Itse jakso taas lupaa lähinnä sen, että mikään ei ole muuttunut. Jos et pitänyt Kuroshitin ykköskaudesta, et taatusti pidä tästäkään. Jaksossa jopa kierrätetään Sebastianin hassuimmat kliseet Clauden tekeminä (eeppinen pöydänkattamistyyli & taisteleminen ruokailuvälineillä). Tietysti koko jakson tärkein tehtävä on tuoda meille tutuksi uusi pariskuntamme Alois & Claude, ja vähän taustoittaa tilannetta. Aloisille, kuten edelliskaudella Cielille, on luotu tragedinen ja ankea menneisyys, mutta pojut suhtautuvat siihen lähes päinvastaisesti. Siinä missä Ciel tunnetaan rehellisenä emopallurana, joka ei koskaan hymyile eikä jutustele mukavia, Alois taas peittelee surkeuttaan iloiseen pelleilyyn ja sadismiin. Ja koska inhoan sadismia kovin, en oikein pysty iloitsemaan tästä uudesta pojastamme, vaikka hänellä varsin komea zettai ryougi onkin. Clauden taas on ilmeisesti tarkoituskin olla jonkinlainen peilikuva ja matkija Sebastianille, mutta samanlaista kujeilevaa virnettä emme varmaan tule näkemään – pelastajana tekijänä on onneksi Sakurai Takahiron ääni Clauden voitoksi.

Jos joku ei ole vielä spoilaantunut niin tässä se tulee: Sebastian ja Ciel ovat mukana myös uudella kaudella. Sehän on erittäin jees, eikös vaan? Sebastian tuntuu olevan edellen oma itsensä, Cielistä on vaikea sanoa kun hän makaa ruumiina arkussa… Josta päästäänkin siihen, että odotan pelonsekaisella jännityksellä, että minkälaisia juonikuvioita meille tällä kaudella tarjoillaan. Ensin on toki saatava Ciel heräämään, mutta mitä sitten? Saa nähdä. Ilmeisesti jonkinlaista taistelua Aloisin ja Cielin välillä, kun kerta toistensa vihollisiksi heidät on selvästi tarkoitettu.

Odotan Kuroshitsujin uutta kautta vaihtelevalla innostuksella, toivottavasti se ei petä odotuksiani. Asetelmassa on nimittäin lupaus todella hyvästä kamasta, toivottavasti tekijät tietävät mitä tekevät…

Alaston poika, minun animessani?

Seikimatsu Occult academy onkin sitten hämmentävämpi tapaus. Se sijoittuu samannimiseen kouluun, jonne yliluonnollisuuksia vihaava kyseisen koulun rehtorin tytär Maya palaa tuhoamaan koulun. Kaverikseen hän -ilmeisesti, ykkösjakso ei vielä paljastanu tarkalleen- saa nössön poitsun, joka osaa matkata ajassa.

Aloitetaas taas openingista. En oikein tiedä miten päin olisin sitä katsoessa. Hämmentävä kokonaisuus omituisia väriyhdistelmiä, viittauksia uskontoihin, mytologiaan ja muuhun yliluonnolliseen ja hitaampaa fiilistelyä. Ei ehkä mieleenpainuvin kokonaisuus itsessään, mutta tyylikkäämpi kuin sarjan tyyli muuten. Sanotaanko, että lupaa enemmän kuin ykkösjakso itsessään.

En todellakaan tiedä mitä ajattelisin Occult academystä – toisaalta sen asetelma mahdollistaa vaikka kuinka herkullisia episodipohjaisia tai muutaman jakson arkkeja erilaisista yliluonnollisista asioista, mutta jos tarinointi pysyy tosiaan ÖRR HERÄSIN KUOLLEISTA SINISENÄ JA TAPAN TEIDÄT KAIKKI -tasolla, niin en ole vaikuttunut. Lisäksi alun kohtaus oli hyvin hämmentävä, kun se ei liittynyt ykkösjaksoon oikein mitenkään – vähän heikko ihan ensimmäiseksi kohtaukseksi openingin sijaan, koska se oli vain.. vammanen.

Ehkä hahmokemiat toimivat. Niistä on tähänmennessä vaikea sanoa yhtään mitään, koska toinen päähenkilö pölähti paikalle vasta viimeisillä minuuteilla. Maya vaikuttaa tavallista munakkaammalta naispäähahmolta, mutta sitten kumminkin vajosi sinne kukkoileva-mutta-pöljä -osastolle jossain vaiheessa. Saa nähdä kuinka käy.

Taitaa muuten Studio A-1:n resurssit mennä jonnekin ihan muualle, oli senverta vaisua grafiikkaa pelissä. Ainoa komeahko kameranliikekin toistettiin kolmesti… Olen vähän pettymys. Liikettä oli kyllä aika mukavasti, mutta kaikki muu tuntu olevan vähän halvalla häslättyä. Harmi.

En oikein osaa sanoa tästä mitään. Olen hämmentynyt. Kertoohan sekin jo jotain sarjasta. Toivottavasti kaikkein vetävintä tarinaa ei oltu sijoitettu ensimmäiseksi, koska nimenomainen yliluonnollinen örkki oli aika paska. Toisaalta potentiaalia on paljon, jos se osataan hyödyntää – katsotaan kuinka käy.

Haaremia, taistelua ja JÄTTIMÄISIÄ tissejä

Sekirei ~Pure engagement~ on suora jatko-osa edelliseen Sekirein kauteen. Ideana on siis, että 108 vähäpukeista naista ottaa mittaa toisistaan. Heidän partnereina on Ashikabit, joista tarinamme keskittyykin 19-vuotiaaseen surkimukseen nimeltä Minato, joka on ykköskaudella jo kerännyt mittavat Sekirei-haaremit itselleen. Nyt meininki jatkuu.

Jooh. En hirveästi alunalkaenkaan välittänyt Sekirein ykköskaudesta – toisaalta miksi olisinkaan, kun se oli suht. geneeristä toimintahaaremia runsailla pantsuilla ja vielä runsaammilla jättitisseillä ilman järjen tai tyylitajun häivää. En siis voi varsinaisesti sanoa hyppiväni riemusta myöskään kakkoskauden kohdalla.

Sitä samaa Sekireitähän tämä on. Ykkösjakso lupaili ehkä hitusen vakavampaa menoa, mutta voin olla väärässäkin – Sekireihän yrittää yhdistellä komiasti vakavaa toimintaa ja ecchikomediaa ja onnistuukin siinä paikoitellen ihan mukavasti. Tosin vakavaksi toiminnaksi ei ehkä voi sanoa taisteluja, jossa pääasiallinen vahinko tapahtuu vaatteiden repeytymisenä. Toimintaosuudet on aika hohhoijjaa-tason elämyksiä, niitten välissä oleva elämänviipale-ecchi-haaremi-komediailu on huomattavasti viihdyttävämpää seurattavaa. Jotain on pielessä, kun juonesta ei jaksa edes kiinnostua…

Eikai tästä mitään sen kummempia voi sanoa. Vanhaa tuttua Sekireitä, jota vihaajat vihaa jne. Kyllähän tätä viihdykkeenä katselee, mutta en usko mitään elämää suurempaa näkeväni. Paitsi elämää suuremmat tissit, niitten koko on nimittäin jopa animen mittapuulla aika uskomaton. Mahtaa ottaa voimille.

~ Kirjoittanut muusi : 07.07.2010.