Kesäkausi tulloo: Ookami-san & Amagami SS

Kesäkausi puskee niskaan vaikka kevätkausikin on vielä pahasti kesken! Tällä kaudella uudehkon tapani mukaan aloitan ja katselen kyllä loppuunkin jotakuinkin kaikki vähänkin kiinnostavalta vaikuttavat nimekkeet, joita on nyt jo kertynyt ennakkotsiigailuun varsin kunnioitettava määrä. Nillittäjät nillittää huonoista kausista, kun katsovat vain kehnoimmat päältä! Minusta kesäkausikin näyttää ensikatselulla todella tasokkaalta kamalta täynnä monipuolisia nimikkeitä ja raikasta tuulahdusta – olkoonkin ettei SHAFT, Gainax tai KyoAni tuo meille mitään elämää suurempaa pöytään tällä kaudella. Kyotohan jatkaa Keijjonin kakkoskautta hamaan ikuisuuteen asti.

Katsoinpa kauden pohjiksi jopa Strike witchesin, Kuroshitsujin ja Sengoku basaran (viimeisimpänä Kuroshit) ja tykkäsin enemmän tai vähemmän kaikista (btw nappasin twitteristä tällasen rivin: ”–but I doubt I’ll ever encounter ANY males of ANY age that likes Kuroshitsuji or Nabari no Ou.” ja mä kun tykkään molemmista! Tässähän ihminen tulee seksuaalisesti epävarmaksi ja sukupuolettomaksi. Kauhiata!) Strike witches ja Sengoku Basara ovat molemmat kyllä mahdottoman viihdyttäviä paketteja, kun sille päälle sattuu. Vieläpä hyvin erilaisilla tavoilla – Sengoku B luottaa miehisyyteen ja överiksivetämiseen, Strike witches taas fanipalveluun ja moeen. Kakkoskausia odotan innolla!

Ajattelin noin alustavasti myös käyttää enemmän vaivaa näitten alotuspostausten tekemiseen, kun yleensä parilla-kolmella rivillä olen kuittaillut alut. Voi olla, että vain nämä kaksi ensimmäistä ovat lopulta pitkiä tekstejä ja muut hätäisempiä, mutta niinkin voi käydä. Käykööt. Niin, ja kauden loppu -raportteja pitäis tulla myös tässä lähipäivinä lisää, ainakin Arakawa under the bridge, koska on vähän muutakin Shinbo-asiaa johon tarvin teitä… Traconistakin jonkulaista raporttia voin varmaan väännellä, vaikka vähän tyngäksi jäi tämäkin päivä siellä. Huomenna (tai siis tänään) lisää! Asiaan:

Araragi, punahilkka ja susi

Ookami-san to Shichinin no Nakamatachi eli Ookami-san (eli Ookami-san ja seitsemän kumppania, tai sillai)

Ookami-san kertoo väkevästä ja jopa miehekkäästä tsundere-tyttö Ryouko Ookamista, joka kumppaniensa kanssa ratkoo ihmisten pulmia. Kun tuijotuspelkoinen Ryoushi Morino tunnustaa rakkautensa Ookamille, hän saa tyttöystävän sijaan paikan heidän Otogi Bank -nimisessä järjestössään, sillä jäseniähän kuuluu tietysti olla kahdeksan (koska Lumikki ja seitsemän kääpiötä).

Tosiaan, kuten jo sarjan nimikin vihjaa, JC Staffin uusimmassa tsundere-sarjassa leikitellään satujen kustannuksella. Ajatuksen tasolla show näyttää ja kuulostaa kovin tutulta – jos jollekulle JC Staff + tsundere ei ala heti ensimmäisenä vilkuttamaan tulenpunaisia hälytyskelloja sellaisien nimien kuin Shana, Zero no Tsukaima ja Toradora suuntaan, vika lienee tyypissä. Ookami-san ei kuitenkaan lähde (ainakaan täysin) ratsastamaan vain tavaramerkkisen tsundere-hahmotyypin varassa, vaan aineksia löytyy monentyyppiseen soppaan – eikä Ookami itsekään sitä samaa shittiä ole, onhan ääninäyttelijäkin vaihdettu KugiRiestä Itoun Shizukaan, joka kaikille tsundere-fanaatikoille on tietysti tuttu Hayate the Combat butlerin iki-ihanana Hinagikuna. Iiih!

Juu, konsepti on siis varsin hyvä, muttei mitenkään valtavan mielikuvituksellinen. Poikkeuksellisen mehevän sarjasta kuitenkin tekee sen toteutus. Aloitetaan vaikka siitä ilmeisimmästä ja yksittäisestä herkullisesta kohokohdasta, eli kertojasta. Jorisin jo aiemmin Hayate-arvostelussani siitä, kuinka ihanaa on kun kertojaan on tungettu aiheetonta tunnetta ja neljännen seinän takainen setä kommentoi tapahtumia ikäänkuin ulkopuolisena hahmona, mutta persoonanana. Ookami-san vie ideaa vähän pidemmälle, vaihtaa sedän ilmeisesti (myöskin JC Staffin) Index ja Railgun -animeissa esiintyneeseen Kurokoon, tai siis ääninäyttelijä on ilmeisen sama ja maneeritkin hauskasti tallella (MATTAKU!). Sitäpaitsi tissikommentit ja fanservicestä parodiaa tekevä kertoja on kertakaikkisen mainio idea, minkä toteutus yksinkertaisen selkeästi vain toimii.

Satujen käyttö leikittelyn kohteena taas on paitsi uusi, myös pirun hauska idea. Ensimmäisen jakson lopun Tuhkimo-hassuttelu on paitsi mainiota komediaa, myös fiksusti kirjoitettua sellaista. Vaikka sanaleikittely meneekin suurimmaksi osaksi länsimaiselta katsojalta ohi (fansubeihin kaikkia hauskoja viitteitä kun ei luonnollisesti saa mahdutettua), ihan Ookami + Akai (susi ja punainen as in punahilkka) tason leikittely yllättäen tuntuu hauskalta. Ja vaikka en varsinaisesti komedian ystävä edes tunnusta olevani, Ookami-sanissa komediapuoli on hyvin hanskassa. Fanipalvelulla, kertojalla ja saduilla leikkiminen nostaa kyllä pisteitä toteutuksen puolella vahvasti, tulee ihan Hayate-vibat. Olen yllättynyt siitä, kuinka hyvin komedia toimii.

Yllättynyt olen myös hahmoista, hyvässä vain. Lähinnä nimittäin sivuhahmoissa, joihin on ihanasti upotettu satuviitteitä ja suurta sydäntä, vaikka päähahmo Ookami tietysti vie jokaisen itseään kunnioittavan poikalapsen sydämen ja katseen. Tällä hetkellä, kuten oikeastaan yleensäkin kun kyseistä satuhahmoa parodioidaan, suosikikseni nousi Hullusta Hatuntekijästä viitteita nappaava Majo. Toivottavasti näemme häntä paljon. Pääpoitsuksi joutunut Araragi Ryoushi Morino vaikuttaa hirveän söpöltä tyypiltä – tai kuten Anikilla tokaistiin, hyvä idea laittaa miespääosalle moe-ominaisuuksia. Ja onhan se loistoidis!

Sitten on tietysti Ookami-san itse. Täytyy myöntää, että omiin suosikkeihini ei kuulu vahvoja, pelottavia tyttöjä. Sen sijaan sinne vahvasti kuuluu punastelevia ja pienirintaisia neitoja, joten olen vahvasti hämmentynyt enkä tiedä miten päin olisin! Kieltämättä Ookami vaikuttaa kuitenkin hemmetin kuumalta ja suloiselta neidolta – enkä ollenkaan laita pahakseni hänen omituista asuaansa joka jättää jalat paljaiksi sivusta. Jalkoja, mm. Itou Shizukaan täytyy varmaan vielä vähän totutella, mutta olen varsin tyytyväinen tekijöiden päätökseen jättää KugiRien hoidettavaksi ne pienet tsunderetytöt, ja nyt kun pituutta on Ookamilla kumminkin perustsunderekkoa enemmän, on ääninäyttelijänkin hyvä olla eri. Loogista eli ei. Tykkään.

Jos jostain nillittäisin kumminkin pikkusen, niin visuaalinen puoli ei ihan vastaa niitä odotuksia mitä vaikkapa Railgun jätti jälkeensä. Kieltämättä tyyli on molemmissa sama, mutta Ookami-san vaikuttaa monin paikoin kovin hiomattomalta ja, parempaa sanaa etsiessä, harkitsemattomalta. Rajaukset ja kuvakulmat ovat keskimäärin aika tylsiä, eikä taideohjaaja muutenkaan anna itsensä näkyä studion oman tyylin takaa. Voi toki olla, että samaan aikaan JC:ltä tulevat Kaichou wa Maid-sama (joka käyttää tosin JC:n vesivärityyliä) ja visuaalisesti keskimääräistä näyttävämpi Uraboku vievät jiiseen resursseja liikaa. Toki edelleen ollaan keskimääräistä vahvemmalla voimatasolla visuaalisuuden suhteen, mutta studio ei nyt yllä siihen omaan parhaaseensa, mikä on iso sääli.

Kerrankin kun päätin kirjoittaa alkufiilistelyt kunnolla, opening-animaatiota ei tullut, vaikka Tsubasan luennon seurauksena osaisin ehkä jotain niistä sanoakin. Tosin on varsin ilmeistä, että ykkösjakson ED on todellisuudessa OP, joten käsittelen sitä sellaisena. Se on nimittäin aika hiton tylsä. Toki se noudattaa OP-animaatioille tyypillisiä linjoja – oikeastaan en ole ihan varma, että onko sen ideana itseasiassa parodioida kaikkein tyypillisimpiä OP-animaatioita, ainakin lyhyt shounen-sarjan tappeluopeningia muistuttava kohtaus menee parodian puolelle. Perinteisissä hahmoesittelyissä tykkään kovin kun jokaiselle hahmolle on ommeltu omat kivat verhot taikka kehykset heille sopivaan kuosiin, mutta muuten biisiä myöten OP on harmillisen vajaa esitys.

Kaikkiaan Ookami-san vaikuttaa erittäin tasokkaalta, ehkä jopa kesäkauden viihdyttävimmältä teokselta (kun muita ei ole edes vielä nähty…). Odotan siltä suuria, toivottavasti se ei tässä kohtaa enää minua petä. Tsunderet käypi minulle varsin hyvin, ja niin käy laadukas toteutus hömppäanimessa. Ja jotainhan Ookami-sanin täytyy olla, kun se sai minusta tämänkin verran tekstiä revittyä ensimmäisestä jaksosta… Vaikuttaapi voitolta.

Yli yheksäntuhatta tyttöä, muttei haaremisarja?

Amagami SS on animeversio PS2 -deittisimulaattorista. Animeversio tulee käymään kaikkien kuuden neidon reitit läpi vuorotellen.

Aloitetaan vaikka openingista, joka yllättäen on tylsä. Siinä käydään tavan mukaan kaikki tyttöset läpi sekä pelkistetymmän taustan, että luonnollisemman ympäristön kanssa – etenkin ensimmäinen tulee tarpeeseen sillä luonnollisesta ympäristöstä heitä on kovin vaikea tunnistaa. Lisäksi on vähän mystistä lumisymboliikkaa, jolle annan kyllä täydet pisteet jos esimerkiksi jokaisen tytön reitti resetin jälkeen loppuisi joulukohtaukseen, mutta näin ei todennäköisesti käy. Tylsä ja hajuton openingi, jossa esitellyt tytöt eivät noin helpolla jää mieleen.

Itse sarjasta onkin jo vähän vaikeampi sanoa mitään erityistä tässä vaiheessa. Paljon nimittäin riippuu siitä, miten eri reitit on toteutettu: meneekö koko asetelma resettiin, käydäänkö yhden surkeasti menneen romanssin jälkeen seuraava viritelmä vai leikkiikö päähenkilö haaremipäähenkilöiden miehekkäintä panomiestä Makotoa (School days) ja ottaa kaikki tytöt kerralla? Ykkösjakso ei nimittäin avannut sitä puolta ollenkaan, eikä se oikein voikaan tietysti…

Sen sijaan ykkösjakso lähti liikkeelle varovaisesti esitellen vähän tulevia naisvalloituksia sekä tarttui heti toimeen ensimmäisen neitokaisen kautta. Tähän asti kaikki näyttää hyvältä. Pari vuotta sitten sydämensä lopullisesti särkenyt miespääosa Junichi Tachibana tulee yllättäen monessakin tilanteessa kontaktiin ihastuksensa Morishima-senpain kanssa. Morishima toistelee kerta toisensa jälkeen kuinka kiva tyyppi Junichi on, mutta tämän tunnustettua rakkautensa antaa pakit suoralta kädeltä. Niinhän romansseissa aina ensin käy…

Näytetyistä tytöistä Morishima on ehkä ulkoisesti suosikkini. Ajattelin hänen sanoessaan ensimmäiset vuorosanat, että nyt on hyväntuoksuinen tyttö kyseessä, ja miespääosamme luki ajatukseni ja toisti saman animen puolella. Ongelma on vain se, että en kertakaikkiaan vain näe Junichin ja Morishiman rakkautta tapahtumassa. Siinä on jotain lähtökohtaisesti pielessä, ellei Morishimasta paljastu parissa jaksossa yllättäviä puolia. Veikkaanpa siis, että tragediaa tiedossa, mutta toivottavasti olen väärässä, koska salaa haluaisin onnellinen loppu -> reset -kaavan. Romanssianimeissa onnellinen loppu tuntuu kuitenkin olevan synti ja häpeä, voi minkä teit Shakespeare kun romanssiin kylvit tragedian siemenen!

Takaisin sarjaa, nyt toteutukseen: Amagamin tyttöjen designit on todella hämääviä. Niitä ei nimittäin koululuokassa meinaa edes erottaa massasta, mikä tietysti toisaalta tuo ehkä kaivattuakin realismia romanssisarjojen kastiin – yleensähän ne tulevat prinsessat ja prinssit ovat ainoat oikeasti hahmosuunnittelun kautta tulleet hahmot. Todennäköisesti parin jakson päästä jo ihmettelen tätä viestiä kun olen tottunut hahmoihin ja muistan helposti kuka oli kuka, mutta alussa hämää kun ei tiedä kehen pitäisi keskittyä. Varsinkin kun romanssia voitais periaatteessa saada aikaan näillä eväillä vaikka Junichin ja hänen siskonsa välille. Ai siksi tyttö ei tykännyt Morishimasta!

Odotan kyllä Amagamiltakin suuria tämän yhden jakson perusteella. Siinä on paljon potentiaalia hyvälle romanssitarinalle, jollaista olen jo vähän odotellutkin kun kaikissa muissa sarjoissa focus on ihan muualla. Toivottavasti toteutus on lennokkaampi kuin Itou Shizukan versiointi sinänsä hyvästä ED-biisistä. Kaikki tytöthän laulavat sen sitten kun heidän aikansa tulee.

Morishima – kaunis, mutta onnistuuko?

~ Kirjoittanut muusi : 04.07.2010.

2 vastausta to “Kesäkausi tulloo: Ookami-san & Amagami SS”

  1. Morishima-senpai näyttää psykopaatilta. Ehkä se on vaan noi silmät tai jotain. Myös se toinen ruskeahiuksinen tyttö näyttää ihan yhtä psykolta, se mikä tuli heiluttelemaan kättään päähenkilöpojan naaman eteen kun se oli ihan lolwut kohdattuaan senpain lounastunnilla.

    Kaoru on joka tapauksessa waifuin koska sen peliartti on tosi söpöä ja tollasen ”hyvä jätkä”-tytön romanssuttaminen on myös äärimmäisen söpöä kun osapuolet hiffaavat että ai niin, se toinen muuten onkin eri sukupuolta kuin itse ja sitten punastellaan. moeee

    Mut jännällä mennään edelleen ton toteutuksen kanssa, selvinnee sitten ~kuukauden päästä miten käy!

    niin ja pikkusisko on ihan ällö, miks tollasia pitää aina olla.

  2. Psykolta? Eeh? No, mitenvaan! Mikäettei, sehän oiskin yllättävä toteutustapa, kun jokaisen reitin lopussa kävis Higurashit ja reset senjälkeen… Tosin taitaa olla aika kaukana sarjan oikeista suunnista, mut w/e!

    Piti oikein tarkistaa, että kuka edes on Kaoru… joo. Odotan siltä reitiltä kohtuu suuria. Tosin odotan ylipäätään tällaselta hutulta aika suuria, petynköhän?

    Ja pikkusiskot.. vetoaa pikkusiskottomiin. Tuskin kehenkään muuhun. Ällö mikä ällö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: