Strike! Batter out!

Baseball tuntuu olevan japanilaisille jotenkin kova juttu. Itse en ennen sporttianimeiden katselua ymmärtänyt koko lajista mitään, enkä sitä muuten ole itse pelannut, kun koulun pesäpalloversiona. Animessa siihen tuntuu törmäävän aika usein, onhan noita sarjoja yli satajaksoisista Touchista ja Majorista aina eri tasoisiin ja eri henkisiin sarjoihin, välillä jopa baseballia käytetään silkkana fillerimateriaalina (Samurai champloon random-baseball-jakso) Tänään keskitymme kuitenkin pariin lähivuosien baseball-sarjaan: Ookiku furikabutteen, Taishou yakyuu musumeen ja One outsiin.

Näissä kolmessa sarjassa on enemmän tai vähemmän edustettuna alan äärilaidat, sekä tietysti perinteinen high school -pesis. Taishou yakyuu musume (eli Pesistytöt taishou-kaudella) edustaa niistä sitä nyypiöastetta – sarjan tytöt eivät ole ennen pelanneet koko lajia, ja nytkin he lähtevät mukaan vain näytteekseen muille, että kyllä tytötkin osaavat pelata. Ookiku Furikabutte taas on lukiolaispojusarja, jossa pelataan jo huomattavasti vakavammin ja kovilla otteilla, mutta edelleen vain paikallisella tasolla (koulujenväliset turnaukset jne.) One outs taas edustaa sitä pro-tason ääripäätä, siinä kun on kyse suurista rahoista ja ammattilaisliigasta.

Taishou-kauden pesistytöissä painopiste on sillä hauskalla lasten kapinalla, kun on tarve näyttää kaikille mihin tytötkin pystyy. Ajankuvauksena sarja on varsin mainio, silloinhan tytöillä ei varmaan ollu valtavia oikeuksia ja sukupuoliroolit oli rajuja (en puhu minkäänlaisella tietämyksellä nyt, ihan mutulla heitän), jolloin tarvetta erottumiseen ja roolien rikkomiseen varmasti oli. Sarja on kuvattu Koume-nimisen joukkueessa siepparina (catcher) toimivan nuoren tytön näkökulmasta. Joukkueen muutkin jäsenet on toki tyttöjä ja pahin vastustaja on rinnakkaispoikakoulun kovat jätkät, jotka ovat pelanneet jo kauemmin ja ovat paljon edistyneemmällä asteella. Ohessa sekoillaan ties minkälaisien rakkausongelmien kanssa ja keritäänhän sitä elokuvan stuntmäninäkin hypätä jokeen! Kyllä, pesäpallo on vähän sivuseikka koko sarjassa…

Ookiku Furikabutte taas kertoo nössykkäpoju Mihashista, joka valtasi suhteilla koulun joukkueen syöttäjän (pitcher) paikan koko yläasteen ajaksi – eikä koskaan voittanut. Nyt uudessa koulussa hän vahingossa liittyy taas joukkueeseen, jossa sieppari Abe huomaa Mihashin kyvyt ja osaa hyödyntää niitä. Muu joukkue koostuu sympaattisista nuorukaisista, jotka ovat motivoituneita, kyvykkäitä ja valmiita nostamaan heidän noname-koulun kovimpien pesiskoulujen joukkoon! Sarja koostuu parista matsista ja niiden välisistä harjoitteluosioista, ja on siis hyvin baseball-pitoinen hyvässä ja pahassa.

One outs taas kertoo pro-sarjalaisista. Baseballia uhkapelinä harrastava syöttäjä Tokuchi Toua tunnetaan miehenä, jonka palloon ei kukaan osu, vaikka mies ei osaa edes heittää kovin nopeita fastballeja eikä montaakaan jännittävää breaking ballia. Onnettomien välikohtauksien kautta Toua päätyy pelaamaan ammattilaissarjaan erikoisella sopimuksella – jokainen lyöjä jonka hän syöttää ulos kartuttaa hänen tiliä viidellä miljoonalla jenillä, jokainen syöttö johon lyöjä osuu maksaa Toualle 50 miljoonaa jeniä. Mukana on tietysti myös paljon kusettamista, supertekniikoita ja psykologista jännitystä, kuten ohjaaja Sato Yuzolle (Kaiji, Akagi) ominaisena kuuluu.

One outsia ja Ookikua yhdistää se, että molemmat kertovat erittäin kyvykkäistä syöttäjistä. Ylipäätäänkin on pakko todeta, että helkkarin hyviä pelaajia, jopa parhaita, on paljon mukavampi ja kiinnostavampi seurata kuin alottelevia rutkuja (nyyh miksei ihmiset kato naisurheilua), missä One outs onnistuu parhaiten, mutta Ookikukin välillä. Toinen hauska ominaispiirre on tietysti isot joukkueet – perinteiseen baseball-joukkueeseen kuuluu jotain kymmenkunta pelaajaa (en oikein löytänyt tarkkaa lukumäärää, aika monta kumminkin). Erityisesti Ookiku Furikabutte loistaa hahmoillaan ja hahmokehityksellään, jolloin koko iso joukkue tuntuu hyvin läheiseltä ja miellyttävältä. One outsissa tunnetta ei synny, kun kaikki omatkin pelaajat suunnilleen vihaavat toisiaan ja ovat mukana valtavien käteisvirtojen takia.

Kuitenkin pesäpalloanimeiden suurin kriisi on se, että jokainen matsi on älyttömän pitkä. Pesäpallotytsyissä ongelma vältettiin näyttämällä vain huippukohdat muutenkin räpeltävistä peleistä, mutta One outsissa ja Ookikussa pelit vääntyvät jopa 4-8 jaksoisiksi, ellei pidemmiksikin. Pelissä ehtii tapahtua asioita suuntaan ja toiseen niin paljon, että mielenkiintoa erityisesti ottelujen alkupuolta kohtaan on vaikea löytää, kun niillä ei todellisuudessa ole niin paljoa väliä. Yleensä jos alussa menee hyvin, voi heti päätetellä että onnelliseen loppuun päästään vasta notkahduksen kautta, ja kun sen tietää jo ennalta, ei oikein pääse innostumaan. Toisaalta jos alussa menee hyvin, niin tiedossa on se inha vaihe, jolloin kaikki alkaa yhtäkkiä menemään päin helvettiä. Pelivuoroja (inning) on yhdessä matsissa vähintään yhdeksän, eli periaatteessa pelin hurjan jännittäviä käännekohtia pitäisi olla ainakin puolet siitä, ettei mene tylsäksi.

One outs ehkä säilyttää kiihkoa parhaiten, koska siinä yksittäisillä peleillä ei ole niin väliä, koska suurin osa ajasta menee joka tapauksessa siihen, että Toua selvittää vastustajan hankalia kusetuskeinoja (stratekioiden salakuuntelu, rastapää juoksee niin nopeasti ettei pallo meinaa ehtiä perään jne jne jne.) Ookikussa pituus oli eniten ongelma, sillä samaa peliä pelattiin 26-jaksosesta kestosta noin puolet.

Mutta voi sitä onnea, kun viimein voitto sieltä napsahtaa! Voitonhurmahan on tietysti urheiluanimen parhaita puolia, jos meininki on hyvin toteutettu, ottelu on ollut jännittävä ja joukkuetta kannustaa mielellään. Erityisesti Ookikussa voitto tuntuu aina hyvältä, kun on seuraillut poikien 12-tuntisia harjoitteluaikatauluja ja kovaa työtä ja uurastusta, ja viimein se palkitaan. Samalla alleviivautuu loistava hahmonkehitys ja kaikki on taas iloisia ja syö curryä. Jännitys laukeaa ja kaikki on taas hyvin.

Voittajana kelpaa hymyillä kuin hintti / Pakollinen ”tämä on vasta alkua”-puhe

Paitsi jos kyse on Taishou Yakyuu Musumesta. Joku saatanan ääliö jossain on kehittäny sellasen idean, että jos tehdään realistista animea, niin silloin on täysin luonnollista, että heikompi joukkue häviää. Ja kun heikompi joukkue on se, jonka menoa on seurattu jo 11 jaksoa kun sankarityttömme yhtäkkiä päättävätkin hävitä viimeisen ottelun, olo on ainoastaan petetty ja turhautunut. Katsoinko juuri 12 jaksoa harjoittelua, pinnistelyä ja yritystä vain nähdäkseni kuinka plikat ottaa turpaansa ja ovat vielä täysin tyytyväisiä tilanteeseen?! OH YEAH HÄVITTIIN MUTTA VAAN YHELLÄ. Eiii. Anime on pettänyt minut.

Kaikenkaikkiaan pesäpalloanime on aika hyvää. Baseball on hauska laji, ja sen harrastajat vaikuttaa sympaattisilta tyypeiltä, joitten parissa on hauska viettää aikaa ja katsella kun he ahertavat. Lajina se silti kaatuu omaan pituuteensa ja yksitoikkoisuuteensa. Sanoisin silti, että urheiluanimen parhaimmisto löytynee nimenomaan baseballin saralta, mutta muitten animesarjojen joukossa nämä eivät loista. Peruskatsojalle suosittelen Ookiku furikabuttea, koska se on sympaattinen, hauska, tyylikkäästi animoitu ja mukava sarja, josta on vaikea olla pitämättä. Kovat jätkät voi nautiskella One outsin aivoriihestä ja uhkapelitunnelmasta, joka ei yllä Kaijin tasolle, mutta viihdyttää taatusti. Kukahan Pesistytöistä tykkäisi? Feministit? En tiedä, välttäkää sitä ellette haluaa realistista ajankuvaa. Realismihan on kuitenkin aika saakelin laimeeta.

~ Kirjoittanut muusi : 09.03.2010.

4 vastausta to “Strike! Batter out!”

  1. Aikoinaan urheiluanimeissa oli tapana, että päähenkilön joukkue hävisi aina viimeisessä jaksossa ja kasvoi ihmisinä.

    Joskus tietty vain kuvainnollisesti. Ashita no Joen nimihenkilökin kuoli sarjan viimeisellä sivulla hymyillen istualleen matsin jälkeen, hopeasijalle jääneenä…

  2. Urheiluanime on päheetä. En tajua, miksi niin monet ihmiset dissaa sitä, ehkä ne ei sit oo kattonu mitään muuta ku jotain Prince of Tennistä, joka vaatii ehdottomasti katsojalleen tietynlaisen mentaliteetin ollakseen kiinnostava.

    Oofuri on yks mun lempisarjoista ikinä. Se manga tosin on vähän helpompi sulattaa, siinä kun pelit tuntuvat menevän nopeammin (ehkä siksi, kun voi itse määrittää etenemistahdin), eikä tartte kuunnella Mihashin parkumista koko ajan.

    Muhun ei muut baseball-sarjat oo oikeen iskeny, en sitten tiedä miksi. Diggaan kuitenkin baseballista lajina aika kybällä. En tosin ole paljoa katsonutkaan, One Outsia sen pari jaksoa silloin kun se alkoi (en innostunut hahmoista ollenkaan, niin siihen sitten jäi) ja Majoria vähän (sen eka season on niin helvetin hirveä, etten varmaan koskaan pääse siitä pidemmälle). Tyttöenergiasarjat on mulle aika turn-off (elleivät ole shoujo-aita), eli Taishou Yakyuu Musumesta olen pysynyt kaukana.

    Mut Oofurin toka season alkaa ens kuussa, jee~

    (En tiedä, ootko kattonu, mutta haluan tässä välissä suositella yhtä varsin väärinymmärrettyä urheiluanimea, jota jostain syystä melkein kukaan ei ole katsonut: Over Drive. Se tuli aikanaan suht samoihin aikoihin kuin Oofuri, animaation taso on hyvä ja PYÖRÄILYANIMEA WTF OMFG.)

  3. Tsubasa, kuulostaa kohtuu köyhältä. Makuasioitahan tietysti, mutta nauttiiko joku oikeasti enemmän toisesta sijasta kuin pitkäaikasen työn tuloksena saavutetusta voitosta? En tiedä, en ymmärrä.

    Wolf, Oofuri on kyllä mainio. Uutta kautta odotellaan täälläkin innolla. One outsin hahmot on ehkä vähän ykspuoleisia ja, no, todella vaikeasti samaistuttavia verrattuna vaikka Oofurin mainioihin veikkosiin, eli ymmärrän kyllä täysin.

    Tyttöenergia sensijaan on kiva! Ainakin esmes Railgunissa, taikatyttömeiningeissä ja.. Tehotytöissä? Kumminkin. Taishou yakyuu on meh.

    En oo Over drivea katsonut, mutta voisin kyllä katsoa. Jos joku tulee sanomaan, että pyöräilyanime on hyvää, on siinä todellakin oltava jotain voitokasta, koska pyöräily itsessään ei sitä ole…

  4. […] Muutoin olen aika tehokkaasti vältellyt genreä, mutta sitten tässä hiljattain luin tämän ja tämän postauksen ja päätin että onhan niissä oikeastaan pointtia. Päätin siis unettomana yönä […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: