Syyskausi 2009 – Alkufiilikset ja muut mökötykset!

Ilmeeni kun uusi kausi olikin kunnollinen!

Ilmeeni kun uusi kausi olikin kunnollinen!

Syyskausi 2009 oli etukäteen tuomittu viralliseksi Failkaudeksi 2009. Kun Chartfag alunperin postasi visuaalisen version syyskauden tarjonnasta, en itsekään oikein tiennyt mitän odottaa.

Tuttuja nimiä oli pari. Darker than BLACKin kakkoskautta olinkin jo odotellut, ykköskausi kun on ehdottomasti maailman coolein sarja. Trapezesta kuulin juttua, että se olisi Mononoken tekijöiltä, siis häröä ja symbolista kamaa tulossa. Fairy tail taas on kuuluisa shounenmanga, jota verrataan aina One pieceen, hyvässä ja pahassa. Muut sarjat oli täysin tuntemattomia

Kaikenkaikkiaan aloitin 12 sarjaa, joiden joukossa on todennäköisesti aika vähän todellisia huippuhetkiä, mutta sellasta ”mahdollisesti 9/10, jos hyvin käy” kamaa oli kyllä. Sitten asiaan:

11eyes

Tyttö ja poika ilmiintyy kesken hengailun rinnakkaistodellisuuteen, ”Punaiseen yöhön” ja sieltä pois, tahdosta riippumattomasti. Tosimaailmassa kaikki on hyvin, mutta rinnakkaistodellisuudessa heitä vainoaa oudot örkit

Lunasti mielessäni paikan tulevana Asura cryin’:nä. Taidetyyli on jokseenkin samantapainen, juonissa yhtä paljon järkeä ja toiminta on yhtä retardia. Aloitin tämän, koska hahmot näytti erittäin böheiltä promokuvissa. Sarjassa he näyttävät pikkasen palikoilta. Kuulemma erittäin psykologinen ja jännittävä toimintafantasia, minusta lähinnä tyhmä.

Aoi bungaku series

Sarja tunnettujen japanilaisten kirjojen animeversioita. 12 jaksoa, kuusi kirjaa.

Blue literary, eli Aoi bungaku, oli ensimmäinen, joka kärsi fanikäännösongelmista. Suoraan sanottuna siis kääntäjiä ei meinannut millään löytyä. Lopulta joku One pieceä kääntelevä pikatekstitysryhmä sai ykkösjakson julkaistua. Hyvin synkkä sarja, psykologisesti jopa vähän pelottava. Hahmodesignit on Death noten piirtäjän käsialaa, ja sen näkee – Aoi bungakussa on sarjaan sopivasti käytetty huomattavasti kypsemmännäköisiä hahmoja, kun Kuolonmuistilehtiössä, ja tyyli istuu. Mikään kovin hyvä sarja tämä ei kyllä ole, mutta kiinnostava varmasti. Odotan jatkoa kohtuuinnolla.

Darker than BLACK

Sijoittuu ykköskauden jälkeisiin aikoihin X vuoden päähän. Syndicate-järjestö on kaatunut ja heidän jäämmistönsä uhattuna. Mukaan tarttuu Suou, pieni tyttö, joka selvisi kunnossa muutaman vuoden takaisesta onnettomuudesta.

Kauden odotetuin tapaus. Ykköskaudesta lähdettiinkin lähes täysin uusille urille – 2 jaksoa per tarina -tyyliin ei lähdetykään tälläkertaa, vaan ilmeisesti koko 12 jaksoinen tuotantokausi jatkaa yhtä pitkään juonta. Se toimii. Toimintakohtausten animointi on edelleen intensiivistä ja vauhdikasta ja nyt uudeksi päähenkilöksi on löytynyt söpö plikka, jolla on hemmetinmoinen ase. Älyttömän siistiä! Sitäpaitsi tytön ääninäyttelijä on yksi suosikeistani, Kana Hanazawa. Hei, ykköskauden musta antisankari, näyttää uudella kaudella pulsulta tuulipuvussaan, mutta karisma on tallella. Ehdottomasti kauden helmiä, innostava sarja kaikenkaikkiaan.

Fairy tail

Eletään maailmassa, jossa taikurit kuulluu kiltoihin. Näistä kuuluisin on Fairy tail, johon protagonistityttömme Lucy haluaa liittyä – sitä miettiessään hän kohtaa Natsun, joka on Fairy tailin jäsen.

Pakollinen poikiensarja. Taidetyyli todellakin tuo One piecen mieleen, lähinnä siinä pahalla, sillä siinä missä One piece pintaraapaisulla näyttää pöljältä on sarjassa lähemmin tarkasteltuna hienoja visuaalisia oivalluksia. Fairy tail taas on ulkoasultaan ihan pöllö. Tarinasta ei ykkösjakson perusteella oikein saanut vielä kiinni, mutta animaation laatuun kiinnitin kyllä huomiota – valjua. Aika vähäruutuisesti tehtyä, kun ottaa huomioon, että Fairy tail manga on sangen suuressa suosiossa japaninmaalla ja itse sarja on senkautta odotettu tapaus ja instant-klassikko monien mielestä. Sellaiseen voi käyttää rahaakin, koska se tulee kyllä tuottamaan.

Kimi ni Todoke

Sawako Kuronumaa pelkää koulussa kaikki, sillä huhu kertoo, että hänen kanssa tekemisissä olevalle laskeutuu kirous. Sawakoa kuitenkin lähestyy poika, Kazehaya, joka alkaa auttamaan Sawakoa, jonka unelmana on tulla toimeen ihmisten kanssa normaalisti.

Pakollinen tyttöjensarja. Sawako on suloinen tyttö, aikalailla mun tyyliä (hiljainen + otsatukka, FUCK YEAH). Kazehaya taas on tyyppinä sellainen, jonka kanssa tulisin hyvin toimeen – prinssimäinen hauska naapurinpoju, josta kaikki tykkää. Ei mikään itsekäs mursu, niinkuin kaikki oikeat pojat tässä maailmassa. Kimi ni Todoke on erittäin suloinen ja miellyttävä shoujoromanssi, joka yhdistelee elämää suurempaa draamaa ja hienoa taidetta osuvasti. Kauden huipputuotteita. Jes.

Kobato.

Kobato on nuori tyttö, joka haluaisi suorittaa jotain maagista taikatyttötehtäväänsä ihmisten parissa.

Eh, sarja on CLAMPin käsialaa, eli siis taatusti.. jotain? CLAMPista en koskaan ole erityisemmin välittänyt, eikä Kobatonkaan idea elämää suuremmalta tunnu. Pelastajana toimii TAAS Kana Hamazawa, jes! Juoneen en oikein päässyt sisälle, mutta jotain puhtaan viatonta söpöilyä tämä sarja varmaan on. 24 jaksoa tosin, hmm, menee varmaan emoiluksi loppua kohden. Toivottavasti ei.

Trapeze

Lääkäri, jolla on kolme persoonallisuutta ja piikittämisfetissi. Enough said.

Mononoken tekijöiltä en olisi mitään järjellistä odottanutkaan. Trapeze, tai Kuchu buranko, on erittäin härö, erittäin kiinnostava ja erittäin psykologinen sarja. Se kiusaa katsojaa muuttamalla potilaan päätä linnuksi, käyttämällä animoinnin seassa live-actionia ja kuljettamalla juonta niin, ettei sen ymmärtäminen tunnu edes tärkeältä. Käsittämätön sarja, mutta erittäin kiehtova omalla tavallaan. Nautintopisteet tosin pysyy nollissa, koska sarjan katsominen aiheuttaa päänsärkyä ajatusmyrskyn ohella. Värimaailma ei kyllä siihen auta, sillä se luottaa lähinnä shokkiväreihin viljeltynä hyvin kummallisesti. Lisänä on vielä pysäytykset, kun sarjassa käytettyjä lääketieteellisiä termejä selitetään katsojille, outo, mutta ihan toimiva idea.

Letter bee

Sarja tummansinisistä posteljooneista, jotka matkaavat tummansinisen maiseman läpi – ja ohessa hakataan parit CGI-animoidut torakkaörkit.

Kuvauksesta huolimatta kysessä on kiehtova sarja. Se tuo heti mieleen yhtymäkohtia esimerkiksi Kino’s journeyn ja Shigofumin kaltaisiin sarjoihin, jotka itsessään jo pakottavan tämän katseluun. Uniikki lähtökohta antaa oivalliset eväät kauden parhaaseen sarjaan – nyt ne täytyy vaan lunastaa. Sarjan värimaisema on muuten kiinnostava – öbaut ainoa väri on tosiaan jo mainittu tummansininen. Tunnelmaa!

Natsu no Arashi – Aikinaichuu

SHAFTin häröilykomedia jatkaa siitä mihin ykköskausi jäi – tiedossa siis elämää suurempia tunteita, höpöjä tilanteita ja visuaalisesti sykähdyttävää paskaa!

Odotettu tapaus syystä SHAFT. Suosikkiohjaajani Akiyuki Shinbou teki ykköskaudesta herkullista pöhkökomediaa, vaikka itse lähdemateriaali (vihje: School rumblen kirjoittaja) taitaa olla aika kehnoa. Koko show elääkin lähinnä hämärällä kerronnallaan, satunnaisilla referensseillä ja monien mielestä liiankin persoonallisella visuaalisella tyylillä. Viimeksi mainittu on ehkä suurin syy Natsu no Arashin superiuteen, mutta riittääkö se pitämään kiinnostusta yllä jo toiset 13 jaksoa? Ykkösjakso oli rantajakso, joka ei voi mennä kun pieleen – paitsi että se ei mennyt. Repikää siitä.

Nyan koi!

Lukiolaispoika rikkoo pyhän kissapatsaan ja saa kirouksen osakseen – hän alkaa kuulemaan kissojen puhetta ja ne huhuavat, että poikakin muuttuu kissaksi ellei tee tarpeeksi paljon hyviä tekoja muille kissoille.

Kauden urpokomedia numero #1. Yllättäen todella hauska, vaikka alotussetting on ehkä maailman kuivin. Sisältää söpöjä tyttöjä, Kyon-maisen raukkaparka-päähenkilöpojan ja tietysti aimo annoksen kissoja niiden ystäville! Eivät muuten ole mitään mukavia tyyppejä, väittäisin.

Seiken no Blacksmith

Fantasiasarja ritaritytöstä ja sepästä, joiden tehtäväksi todennäkösesti jää maailman pelastaminen

Varsinainen kliseemylly! Yrittää olla todella vakavaa fantasiaa, mutta epäonnistuu siinä aika pahasti. Ei tämä huono sarja ole, mutta fantasiaa voi kertoa vähän vakavammallakin otteella – varsinkin jos aikoo välissä höystää menoa pikku tissihuumoreilla. Voi nousta yllättävänkin hyväksi, mutta vähän vaivaannuttava sarja kaikenkaikkiaan.

Seitokai no Ichizon

Kertoo.. no oppilaskunnasta. Vai mikä olisi hyvä suomennos Student councilille? Komediasarja, joka luottaa söpöihin moetyttöihin ja referensseihin.

Referenssihuumoria voi tehdä monella tavalla, ja Seitokai tekee sen erittäin huonosti. Se joko vihjaa nopeasti, jolloin jää vähän wtf-maku suuhun, tai sitten viittaa niin perinpohjaisesti, että se ei enää ole hauskaa, vaan tuntuu samalta, kun vitsi jonka hauskuus täytyy erikseen selittää. Seitokai ei ole yhtään hauska sarja, sen hahmot ei ole yhtään sympaattisia ja studio DEEN pitää animoinnissa oman tasonsa – paskan tason.

Pikatuomionta sarjat hyvyysjärjestyksessä:

Kimi ni Todoke > Darker than BLACK > Letter bee > Trapeze > Nyan koi! > Natsu no Arashi > Seiken no Blacksmith > Aoi bungaku > Kobato. > Fairy tail > 11eyes > Seitokai no Ichizon

En kutsuisi tätä huonoksi kaudeksi, mutta paras se ei taatusti ole. Supersuosikit ja sellaset ISOT MEGASARJAT puuttuu kokonaan – näihin on tyydyttävä ja odotettava alle viikon kuluttua koittavaa Bakemonogatari 13th episodea. Fuck yes.

Coming soon: toivomuksia otetaan vastaan! Ehkä Hayate the Combat butler -fanipoikailua, tai sit jotain järkevää asiaa. Saa nähdä, mutta toivottavasti jotain on tulossa!

~ Kirjoittanut muusi : 24.10.2009.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggaajaa tykkää tästä: