Mitä, me vai?!
Joskus jotain sarjaa katsoessa tajuaa yhtäkkiä tuijottavansa elämää suurempia idiootteja. Nuo limanuljaskat, raukkikset, ääliöt ja mulkvistit täyttävät ruudun yhdessä jos toisessakin sarjassa, mutta sillointällöin tiskiin tulee sellaisia munapäitä, että sarjan jatkaminen tuntuu taistelulta mielenterveyden pysyvyyden ja katoavuuden välillä. Tällaisia sarjoja minulle oli stereotypista haaremisarjaa kiintoisasta näkökulmasta käsittelevä psykologinen epäromanssisarja School Days, tytöille suunnattua muka-shounenia homoimmillaan eli 07-ghost ja kulttiklassikkojen kulttiklassikko, psykologisen mechan pioneeri Neon genesis evangelion.
Näistä kolmesta Koulupäivät ja Uuden ajan evankeliumi ovat kiinnostavia ja jopa hyviäkin teoksia, joissa kammottavat protagonistit onnistuvat turmelemaan koko sarjan viehätyksen. 07-haamun tapauksessa itse sarja on jo melkoista lörtsyä, mutta päähenkilö on sarjan suurin yksittäinen ongelma.
Aloitetaan kesyimmästä, eli 07-ghost:n Teito Klein
Teito Klein on entinen orja, joka armeija-koulutuksessa päätyy konfliktiin korkea-arvoisen henkilön kanssa. Hän pakenee läheiseen luostariin, josta hänet aiotaan napata pois. Onneksi Teitolla on parikin ässää hihassaan!
Teito on ihan kiva hemmo. Ulkoisesti miellyttävä, kaverisuhde kunnossa ja ei kiusaa ketään. Osaa käyttää taika-ristihässäkkäänsä tyylitajuisesti, omaa piileviä supervoimia ja kantaa aina mukanaan sangen söpöä vaaleanpunaista karvapalloa mukana, joka tottapuhuen on hänen parhaan ystävänsä uudelleensyntymä. Miksi hän siis tuottaa niin suurta tuskaa?
Kun Teitolle suunniteltiin persoonaa, alkuperäinen mangaka keksi vain yhden piirteen: sankari. Koko Teiton hahmo elää tämän yhden piirteen varassa, ja erittäin inhottavalla tavalla – Teito ei ikinä tee vääryyttä, vaan on käytännössä katsoen täydellinen persoona. Hän taistelee pahaa vastaan, mieluiten yksin ettei satuta muita. Hän rakastaa epä-isäänsä, kirkon arkkipiispoja ja ystäväänsä niin armottomasti, että on valmis uhraamaan itsensä heidän takia milloin vain. Kerran tai kahdesti hän tekee pahuutta tai sanoo rumasti – silloin kyseessä on Eye of Mikhail, joka välillä ottaa Teiton ruumiin haltuunsa. Kertakaikkiaan Teito on niin käsittämättömän huonosti rakennettu hahmo, että jo hänen naamansa näkeminen ärsyttää! Saa kaverille joskus sanoa rumasti! Aina ei tarvi uskoa kaikkea mitä muut sanoo! Joskus on oikeus olla itsekäs!
Sitten on saman persoonallisuuden piirteen toinen ääripää – Neon genesis evangelionin Shinji Ikari
Shinji on epäsosiaalinen nuorimies, joka joutuu isänsä semi-pakoittamana ohjailemaan EVA-01 mechaa. Shinjia vaan ei huvittais pätkääkään.
Shinji ei oo yhtään kiva tyyppi. Hän on sellanen liian epäsosiaalinen angstimörkö, jonka psykologista olemusta täytyy aina käsitellä kaikissa animeissa. Varsinainen epäsankari, todellinen ärsyttävyyksien ärsyttävyys!
Ikari-kunin persoona on paljon vaikeampi selittää kuin em. Teitokleinin. Shinjillä on ongelmia isänsä kanssa, hän ei tule toimeen oikein kenenkään kanssa, ei juur kavereita, ei oikein mitään elämässä. Hänet silti pakotetaan haluamattaan ohjastamaan mechaa, joka ei mitä ilmeisimmin ole yhtään hauskaa puuhaa. Muutenhan Shinji menisi kivana pirstalaisena, todella huonon itseluottamuksen omaavana hahmona, mutta hän ei oikein tahdo kehittyä missään välissä! Loppumetreillä homma menee jo niin pitkälle, että kun kaikki kaverit ja tutut meinaa kuolla tuskasesti ympäriltä, Shinji menee kyykkyyn ja rupeaa angstaamaan, että ei pysty mihinkään! Niin ehkä oikea ihminen tekisi, mutta fiktiivisiltä hahmoilta moisen raukkamaisen itsensä vihaamisen voi poistaa, joten miksi sitä ei tehty? Hienosti rakennettu persoona ehkä, mutta on oikeasti erittäin ärsyttävää katsella toisen tyhjänpäivästä angstaamista, kun omat suosikkihahmot tekee kuolemaa ja Shinji voisi ne kyvyillään pelastaa, jos viitsisi. Sietämätön nyyppä.
Lopuksi varsinainen paholainen, kaikkien tusina-haaremipoikien kulminoituma ja pettämisen suurekspertti Makoto Itou
Eräänä päivänä kouluun tullessaan Makoto ihastuu tyttöön! Naispuolisen kaverinsa myötävaikutuksesta Makoto alkaa myös seurustelemaan ko. tytön kanssa ja ohessa panee tätä naispuoleista kaveria – ja kaikkia muitakin koulun tyttöjä!
Makoton puolustukseksi täytyy sanoa, että hän tosiaan on kova mies panemaan – hän ei kertakaikkiaan selviä päivääkään ilman, kun on kerran tämän eläimellisen toimituksen makuun päässyt. Mystisellä tavalla haaremien hahmot vetää kaikkia tyttöjä puoleensa, ja Makoto lienee ensimmäinen joka kunnolla ymmärtää ottaa ilon irti tilanteesta…
.. Ja se tekee Makotosta täysin sietämättömän tyypin. Hän pettää kaikkia. Hänellä on tyttöystävä, mutta hän nussii myös kaveriansa. Kaverilleen hän väittää seurustelevansa tämän kanssa, eli siis pitää kahta tyttöystävää samaan aikaan, ja nussii kolmatta, neljättä ja viidettäkin täysin ilman omantunnontuskia. Makoto todellakin on mies, jota ei toivoisi poikaystäväksi kenellekään. Kammottava hyväksikäyttäjä, joka ei koskaan saa tarpeekseen. Onneksi hänet tapetaan. Paras loppuratkaisu ikinä.
Teiton, Shinjin ja Makoton kaltaiset superääliöt ovat onneksi harvassa, mutta animessa ylipäätään miespäähahmot tuntuvat monesti jäävän ontoiksi kuoriksi, joiden tehtävä on olla sarjassa siksi, että seurustelussa kuuluu nyt vaan olla poikakin. Poikkeuksiakin onneksi on ja olisin valmis nimeämään Clannadin Okazaki Tomoyan yllättävän korkealle kaikilla mahdollisilla ihana mies -asteikoilla. Toivottavasti nämä kolme kamaluutta olivat nyt vain erityistapauksia ja anime tulee jatkossakin tarjoilemaan komeita ja ihania miehiä.
